Taidepedagogiikan kurssilla heränneitä ajatuksia ja muutoksia itsessäni

 Pohdin lapsen ja aikuisen roolia taidekasvatuksessa vielä hieman tarkemmin. Moilanen (2023) toteaa, että lapsi ja aikuinen voivat yhdessä kohdata jotain suunnittelematonta, esteettistä, vuorovaikutusta, yhteistä toimijuutta ja vastavuoroisuutta. Taide syntyy ja tulee oikeastaan luonteeltaan spontaania, joten suunniteltukaan taidekasvatus varhaiskasvatuksessa ei sulje pois suunittelemattomuutta, vuorovaikutusta tai luonnollista ihmettelyä (Moilanen, 2023). Yhtä tärkeitä hetkiä ja mielestäni myös tärkeämpiä, kuin esimerkiksi muskarit, askartelut ja aamupiirit ovat ihan arkiset tilanteet, kuten siirtymät, ruokailu ja päivälepo myös taidekasvatuksen kannalta. Taidekasvatusta voi toteuttaa oikeastaan varhaiskasvatuksen arjessa, milloin vain, joten oikeastaan kukaan ei voi kiireeseenkään vedota siinä, ettei taidekasvatusta ole arjessa toteutettu.  Välineellisestä lähestymistavasta on onneksi tultu kohti taiteellista lähestymistapaa, jossa arvostetaan enemmän juuri prosessia, enemmän kuin lopputulosta.

Musiikkikasvatus voi olla eheyttävää, kuntouttavaa, inspiraatiota ja lapsilla musiikin avulla voidaan harjoittaa tunnesäätelyä. Lasten oma kokemusmaailma vaikuttaa siihen, kuinka hän kokee millaisenkin musiikin. Jos kyse on aivan pienestä lapsesta, ei hänellä ole vielä niin paljon muistikuvia, kuin isommalla lapsella, tai aikuisella (Söder, 2023). Musiikin kautta myös esimerkiksi S2 -lapset voivat ilmaista tunteitaan ja myös purkaa tunteitaan, jos lapsi ei siihen esimerkiksi muutoin kykene. Pohdittavan arvoinen kysymys on myös se, kuinka paljon me aikuiset ohjailemme lasten ajatuksia tai kokemusmaailmaa liittyen vaikkapa musiikkiin. Annammeko lasten kokea musiikkia omalla tavallaan, vai ohjailemmeko tiedostaen tai tiedostamatta esimerkiksi lauluvalinnoilla sitä, millaiseksi lapsen kokemus muotoutuu? Lapsi voi löytää musiikin ilon, flow:n ja soittimen mistä tahansa arkisesta tilanteesta. Vaikkapa lätäkkö, kepit, kivet, kävyt.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (karvin) mukaan taito- ja taidekasvatuksen katsotaan toteutuvan pääsääntöisesti hyvin, tosin käsityökasvatus toteutuu heikommin, kuin muu taidekasvatus. Kehollinen ja musiikillinen ilmaisu arvioitiin toteutuvan erityisen hyvin arjen spontaaneissa tilanteissa. Taito- ja taideaineiden kasvatusta voisi kehittää leikin avulla, sillä juuri leikki on lapsille ominainen tapa toimia ja oppia. Varhaiskasvatuksen henkilöstön itsearvioinneissa ilmaisun monet muodot -oppimisaluetta toteutetaan päivittäin kaikkein vähiten. Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteissa (2022) sanotaan, että varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea tavoitteellisesti lasten musiikillisen, kuvallisen, sanallisen, kehollisen ilmaisun kehittymistä ja tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperinteisiin (Oph, 2022). Jokaisella lapsella on oikeus taiteen kokemiseen ja tekemiseen ja vastuu taiteelliseen kokemisen ja tekemisen mahdollisuuksista on varhaiskasvatuksen henkilöstöllä (Karvi, 2018; Uusikylä, 2022). Itse ajattelen, että tämä vastuu on juuri varhaiskasvatuksen opettajalla.

Olen itse monesti pohtinut pienten lasten kanssa toteutettavaa taito- ja taidekasvatusta. Olen työskennellyt ja ollut useissa eri päiväkodeissa. Pienten lasten (alle 3-vuotiaiden) ryhmissä lauletaan, lorutellaan ja luetaan paljon kirjoja. Pienten ryhmissä osataan tarttua hetkeen ja taidesytykkeitä on nähtävillä arjessa monessa ihan ’’tavallisessa’’ hetkessä. Kuitenkin ohjatut taidetoimintahetket ovat monesti suunniteltu ryhmän vanhimmille lapsille, liian usein kuulee ääneen sanottavan, että ’’eipä nuo alle yksivuotiaat oikein mitään voi tehdä’’. Mielestäni se on todella hassu ajatus, kyllä vain pientenkin kanssa voi taidekasvatusta toteuttaa, vaikka millä tavoin. Viimeksi lähipäivillä saimme nähdä ihania valokuva ja videokoosteita, kun kaksi ryhmämme opiskelijaa oli toteuttanut taidekasvatusta omien vauvojensa kanssa. Varhaiskasvatuksessa myös ihan niillä kaikkein pienimmillä on yhtäläinen oikeus taito- ja taidekasvatukseen, kuin isommillakin. Mielestäni pienten lasten pedagogiikkaan, nimenomaan taidepedagogiikkaan tarvittaisiin henkilöstön osalta asennemuutosta, sillä tarkeintä on kokeilu ja tekeminen, ei missään tapauksessa lopputulos. Tähän asiaan kaipaisin myös kentälle lisää koulutusta, missä konkreettisesti tehtäisiin asioita, joita pienten kanssa voi tehdä ja nostettaisiin taidekasvatus yhtä tärkeäksi, kuin mikä tahansa muukin oppimisen alue varhaiskasvatuksessa. Meillä aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsilta, lapsille on ominaista aistillisuus ja toiminnallisuus. Aikuisilla on niin paljon ennakko-oletuksia asioista, että välittömät aistihavainnot jäävät niiden varjoon, lapsille taiteellinen toimijuus näyttäytyy heidän koko maailmasuhteessaan (Pääjoki, 2011).

Koti-, päiväkoti- ja kouluympäristö luovat lapselle käsityksen siitä, missä lapsi on hyvä, mitkä ovat hänen vahvuuksiaan ja mitkä taas heikkouksia (Uusikylä, 2022). Tämä pätee Mielestäni Uusikylä (2022) kiteyttää hyvin tärkeän ajatuksen opettajan roolista taidekasvatuksessa, on tärkeää, että tukee jokaisen lapsen kehitystä, eikä toteuttaa kasvatusta omien odotuksien mukaisesti keskittyen lahjakkaisiin ja jättäen muut vähemmälle huomiolle.  Varhaiskasvatuksessa, jossa kasvatamme alle kouluikäisiä, pieniä lapsia tämä olisi erityisen tärkeää muistaa. Onneksi lapsien varhaiskasvatussuunnitelmat keskittyvät nykyään lapsen vahvuuksiin ja vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista nostetaan tavoitteet toiminnalle. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen lapsi voi kokea tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, vaikkei olisi erityisen lahjakas missään tietyssä asiassa. Ajoittain on nähtävissä, että taidekasvatusta ei kaikissa tilanteissa toteuteta lasten vahvuuksista käsin. Erilaiset äitienpäivä tai isänpäivä lahjat ja kortit tehdään monesti ’’samasta sabluunasta’’ ja kasvattajat toivovat, että lahjoista tulee kauniita, että äiti tai isä sitten ilahtuu. Tässä asiassa olen tämän kurssin aikana huomannut itsessäni tapahtuneen muutosta. Haluan tulevaisuudessa ajatella niin, että lopputuotos on taidekasvatuksessa sivuseikka, tärkeintä on prosessi, ilo ja elämykset, jotka tapahtuvat taiteen tekemisen aikana. Taidekasvattajana en halua antaa lapsille valmista mallia siitä, mitä minä odotan heidän saavan aikaan vaan haluan olla taiteen eri muotojen kokeilemisen mahdollistaja. Taidekasvatuksessa on tärkeää, että lapsi saa onnistumisen tunteita, huolimatta siitä, millainen lopputulos on. Yksi taidekasvatuksen tehtävistä on tukea lapsen terveen itsetunnon kehittymistä, kasvattajan tulisi antaa turvaa ja rakkautta, joka ei ole sidottu lapsen suoriutumiseen (Uusikylä, 2022). Alla minä luovana kasvattajana Uusikylän (2012) mukaan: